"Kiitos, kun tähän aamuun asti,
Herra, mua tahdoit varjella.
Suo mun tänään turvaisasti tietäs kulkea."
Herätessäni tänä aamuna ajatuksissani soi tämä veisuu. Olen kiitollinen siitä, että sain nousta laulaen.
Haen tänään puolisoni kotiin sairaalasta. Kiitos, että hän elää.
Sairaalasta on tullut meille tuttu paikka viimeisten vuosien aikana. Erityisen tuttu paikka tämän vuoden sisällä. Kun tiesin, että sairaalareissu on taas edessä, aloin kelata mielessäni samaa kaavaa kuin aina ennenkin. Mitäs sitten, jos hän kuolee? Ja sen ajatuksen jälkeen aloin suunnitella hautajaisia.
Tällä kertaa sain jotakuinkin tuon tutun ajatuskuvion rauhoittumaan. Ajattelin suhtautua sairaalareissuun nyt samaan tapaan kuin autonrenkaiden vaihtoon. Renkaita vaihdetaan vaan harvemmin.
Kirjoitin nämä ajatukset muistiin 25.7.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti