En tiennyt sitä etukäteen. Jos olisin tiennyt, olisin ehtinyt varustaa itseni lujalla suojamuurilla. Sitä olen ajatellut. Että, jos olisin tiennyt. Mutta en. Eihän kukaan voi tietää niitä tilanteita etukäteen, jotka muuttavat koko loppuelämän. Siten en tiennyt minäkään.
Niin vain tapahtui. Kohtasin myyntimiehen, jonka kanssa tein elämäni majakkakaupat. Elämäni antoisimmat, mutta samalla kaikista rankimmat kaupat. Rakastuin. Ja kaikki muuttui. Ihanien, onnellisten ja täyteläisten aikojen halki. Kipeiden, viiltävien, tuskaisten ja raivokkaiden hetkien läpi. Tavallisten arkipäivien kautta. Itkun ja naurun voimin on tultu tähän päivään.
Rakastumisen aikoihin löysin kirjan, joka rohkaisi minua eteenpäin. Vaikeimpina hetkinä olen kerrannut sen rivejä. Olen muistellut sitä voimaa, jonka itsestäni löysin taistellessani ulkoapäin annettuja neuvoja ja ohjeita vastaan. Kuuntelin sydäntäni ja toimin sen mukaan, mikä tuntui minusta oikealta. Uskalsin elää ikiomaa elämääni. En toisten.
Toisinaan ajattelen, että onneksi en tiennyt etukäteen. Ilo ja onni, elämäntäyteläiset hetket ovat jatkuneet. Mutta niin ovat jatkuneet nekin hetket, jolloin päällimmäinen tuntemus on ollut kipu ja tuska. Vaihdellen.
Tommy Hellstenin kirjasta Muutos (Tommy Hellsten ja Kirjapaja Oy, Helsinki 2005)
"Aivan odottamatta törmäsin myyntimieheen.
Hän katsoi suoraan silmiin ja sanoi: Jopas sattui.
Veti salkustaan kuvan vanhasta majakasta
ja näytti: Osta pois.
Hätkähdin ja tunsin kuinka unelmani liikahti.
Kaksi tähteä syttyi taivaalleni.
Ei minusta majakanomistajaksi,
sanoin ja peitin haaveen vanhaan huopaan.
Merkiksi mitättömyydestä väänsin vielä käsiäni
ja katsoin maahan.
Mutta mies ei mennyt lankaan.
Kohotti huopaani ja nauroi:
Sinä jos kukaan itsellesi majakan tarvitset.
Sinä jonka isät merta kyntivät.
Villisti hyppi nyt unelma sisälläni,
kalisteli kiiltäviä kahleitaan
ja herätti lopulta nukkuvan tiikerin.
Keltaiset raidat välähtivät auringossa.
En tiedä mitä tapahtui
mutta minä heitin huovan lätäkköön,
puraisin kieltäni
ja pyysin saada katsoa kuvaa uudestaan.
Miksei, sanoin tiikerille joka
katsoi minua kuin vanhaa ystävää.
Komea on majakka, jykevää graniittia
ja linssi hohtavaksi hiottu.
Sitten kaivoin kuvetta ja kysyin
paljonko majakka maksaa.
Tiikeri laskosti innoissaan
vanhan huovan lätäköstä,
suoristi sen alta nousseen unelman.
Niinpä minä tein elämäni majakkakaupat.
Ja sisälleni piirtyi koko tähtitaivas."
Edellä kirjoitetun tekstin olen kirjoittanut muistiin heinäkuussa 2013. Sinä vuonna mieheni sairasti paljon. Rakastan puolisoani edelleen kepeästi, syvästi, kipeästi, lempeästi, intohimolla, hellyydellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti