Eloon, iloon, elämään!
Onpas pitkä aika, kun viimeksi olen tällä palstalla puhunut. Elävässä elämässä siitä on kulunut lähes kolme vuotta! Mutta omassa mielessäni tuntuu, että ihan äskenhän se oli...
Minulle ja minussa on tapahtunut valtavan paljon. Isoja muutoksia.
En ole pystynyt kirjoittamaan.
Ehkä mä täältä. Pikkuhiljaa herään eloon uudelleen. Eloon, iloon ja elämään, niin kuin Tuure Kilpeläinen laulaa tässä ihan valtavan riemukkaassa biisissään.
Alan taas kirjoittaa. Kerron, mitä kulkiessani ajattelen.
Oletko jaksanut odottaa? Pysytkö mukana, vaikka moni asia on toisin? Lähdetkö uutena mukaani, vaikket tiedä menneestä? Joka tapauksessa: ihanaa, että olet!
Iloista kevättä sinulle!
